KUULTO työpäiväkirja Hyrynsalmelta 19.-21.2.

Teatteri-ilmaisun ohjaaja Hanna-Mari Hotta ja tanssitaiteilija Maria Kananen vierailivat Hyrynsalmella Touhulan, Lumikin ja Naperolan päiväkodeissa tanssi- ja medialeikkityöpajojen merkeissä 19.-21. helmikuuta. Jokainen ryhmä tavattiin kahdesti ja työpaja oli kerrallaan n. 60 minuutin kestoinen. Työpajojen tarkoituksena oli tutustuttaa lapsia ja päiväkodeissa työskenteleviä tanssi- ja medialeikin mahdollisuuksiin päiväkotien taide- ja kulttuurikasvatuksen välineenä. Työpajoissa tehtiin tanssillisia ja ilmaisullisia harjoitteita leikillisiä mielikuvia hyödyntäen sekä tutustuttiin digikameran käyttöön. Työpajoissa kuvattiin myös lasten tähdittämät ja osittain myös kuvaamat ”eläindokumentit”, ”robottianimaatiot” ja ”tanssielokuvat”. Osia näistä työpajoissa kuvatuista materiaaleista päätyy myös mahdollisesti osaksi Kuulto –hankkeesta kuvattavaa laajempaa dokumenttia, joka on määrä tuoda nähtäville jokaiseen hankkeessa mukana olleeseen kuntaan. Dokumentin valmistumisesta ja esitystilaisuuksista tulee lisätietoa myöhemmin kevään aikana.

Työpajojen rakenne

Virittäytyminen piirissä

Käytiin läpi nimet ja jatkettiin liikkeellisellä lämmittelyllä, jossa käytiin läpi kehon osia nimeten ja liikutellen. Hyödynnettiin mielikuvia ja loruja, jolloin harjoitteesta tuli leikinomainen. Liikeketjun tultua tutuksi lisättiin vauhtia energiatason kohottamiseksi / tasaamiseksi.

Lempieläimeni

Piirissä jokainen sai vuorollaan kertoa nimensä ja lempieläimensä sekä esittää miltä kyseinen eläin näyttää ja kuulostaa. Muu ryhmä matki esimerkin mukaisesti. Harjoitteeseen yhdistettiin kamerapiiri, jossa kameran käyttöön tutustumisen jälkeen jokainen vuorollaan kuvasi videokameralla vierustoverin esittämän eläimen. 

Jälkiä tilassa

Musiikin myötä lähdettiin liikkumaan tilassa oman lempieläimen hahmossa. Tutkailtiin kulkeeko eläin pienin vai suurin askelin, nopeasti vai hitaasti, loikkien tai ryömien jne.

Robotit

Harjoitteessa eläydyttiin roboteiksi pyrkien liikuttamaan vain yhtä kehonosaa kerrallaan. Jokaisen liikahduksen välissä oli täysin pysähtynyt tauko. Ohjaaja rytmitti liikettä soittamalla yksittäisiä ääniä kellopelistä.  Liikeharjoitukseen yhdistettiin medialeikin animaatioharjoitus.

Animaatio syntyi, kun jokaisen liikkeen välisestä pysähtyneestä hetkestä otettiin valokuva, jotka sitten ajettiin tietokoneella yhdeksi nopeaksi ketjuksi. 

Ilmapalloharjoitus

Lapset makasivat rentoina lattialla ja kuvittelevat olevansa tyhjiä ilmapalloja. Ohjaajien puhalluksesta ilmapallot täyttyivät ja kasvoivat ylöspäin, kunnes äänimerkistä ne tyhjenivät kerralla ja lapset tipahtivat rennosti takaisin lattialle. 

Lopetus 

Istuttiin piirissä jalat yhdessä keskellä. Kuviteltiin jalat nuotiopuiksi ja sormet jalkaterien päällä hiillokseksi/liekeiksi. Puhaltamalla herätettiin tuli (kädet), joka vähitellen kohosi yhä suurempina liekkeinä ylöspäin. Sadepisarat (sormenpäät) kastelivat puut (koko vartalo) ylhäältä alaspäin ja nuotio hiipui. Nuotio syttyi jälleen puhaltamalla..

Katsotaan videot ja animaatiot läpi

Kuvatut tuotokset on aina hyvä katsoa saman työpajakerran / kuvaamisen jälkeen läpi. Katsominen päätetään yhteisiin aplodeihin itselle ja toisille.

Medialeikkiin ja harjoitteisiin voi tutustua lisää osoitteessa www.medialeikki.fi.

Tunnelmia ensimmäisiltä työpajakerroilta

Ihan ensimmäinen työpajakerta taisi jännittää sekä lapsia että ohjaajia. Ilmassa oli aistittavissa kihelmöintiä, kun päiväkotiin tuli uusia ihmisiä ja tehtävänä oli päiväkotien arjesta poikkeavia asioita. Ohjaajien taholla pohdintaa tuotti myös se mihin työpajoissa kuvattava materiaali oikein päätyy. Tunnelma oli myös utelias ja tunsimme, että saapumistamme oli odotettu. Ryhmissä oli eri-ikäisiä lapsia, 1-5-vuotiaita. Oli hienoa huomata miten pienemmistä pidettiin ryhmässä huolta. Vanhemmat näyttivät esimerkkiä ja saattoivat tarpeen vaatiessa toimia myös ”puhemiehinä”. Alun virittäytymisen myötä tulimme lapsille tutummiksi ja odottava jännitys pääsi purkautumaan toiminnaksi. Kamerat olivat lapsille kiinnostava elementti, niiden käytön ohjeistusta seurattiin herkeämättä. Monilla lapsilla olikin jonkinlaista tuntumaa kameroihin jo entuudestaan. Lasten kuvatessa toistensa eläinhahmoja saatiinkin kameralle tallennettua hienoja ”eläinohjelmia”. Tuotosten katsominen ja itsensä näkeminen tietokoneen ruudulta oli jännittävää ja herätti myös riemastusta. Robotti mielikuva oli lapsille ilmeisen tuttu ja sen avulla animaatioharjoituksen liike-pysähdys tehtävä sujui oikein hienosti. Animaatioista tulikin hauskoja ja liikkeen nopeus kuvassa jaksoi hauskuuttaa ja hämmästyttää monen katsomiskerran ajan.

Tunnelmia toisilta työpajakerroilta

Lapset olivat muistaneet hyvin ensimmäisen työpajan lopussa annetun ohjeen ottaa oma pehmoeläin mukaan toiselle työpajakerralle ja odottivat meitä innokkaasti eläintensä kanssa. Saimme tutustua mm. öisin ulvovaan Hertta –suteen ja pieneen vihreään käärmeeseen. Olipa joukossa myös eräskin dinosaurus, lepakko ja useampikin tiikeri ja hauva. Alkupiirissä saatiinkin nähdä ja kuulla hienoja eläinliikkeitä ja –ääniä. Edellisellä kerralla tehdyt harjoitteet olivat jääneet hyvin lasten mieleen ja tulleet tutummiksi. Keskittymistä yhteen tehtävään riitti vaihtelevasti ja suunnitelmia muokattiinkin lennossa lasten impulssien mukaisesti. Toisen työpajakerran aikana kuvattiin lyhyet elokuvat, osa pienemmissä pätkissä ja osa jopa yhdellä kertaotolla. Pehmoeläimet toimivat liikkeen ja äänten innoittajina. Elokuviin taltioituikin hienoja eläinten ääniä hirnahduksista murinaan.  Lopuksi valmiit elokuvat katsottiin yhdessä. Lapsista oli mukavaa nähdä itsensä elokuvien tähtinä. Yksikin tyttö huudahti iloisesti: ”Taas ollaan elokuvissa!”

Kuvat pehmoleluista: lasten työpajan aikana ottamia
Kuva käsistä ja pehmoleluista: Maria Kananen

Työpajaterveisin,

Hanski ja Maria

RISTIJÄRVI 11.2.-15.2.

Nyt on ensimmäinen Kuulto-työpaja pyörähtänyt käyntiin. Olemme sukeltaneet teatteri-ilmaisun maailmaan Ristijärven eskarilaisten, ekaluokkalaisten sekä senioreiden kanssa. Kokoonnuimme Ristijärven koululla viitenä päivänä tunnin ajan. Maanantaina aloitimme tutustumalla toisiimme. Myöhemmin viikolla paneuduimme tarinan kerrontaan lause kerrallaan -taktiikalla, jokaisen ryhmäläisen saadessa kertoa vuorollaan oman lauseensa yhteiseen tarinaan.  Lisäksi tarinat kuvitettiin miimisesti esiintyen.

Seniorit ovat kertoneet muulle ryhmälle omista koulumuistoistaan. Mm. koulumatkat tuntuivat muuttuneen vuosien saatossa kovasti. Ensimmäinen kunnallinen koulukyyti Ristijärvellä tapahtui veneellä, nykyään koulukukuljetuksen hoituessa autolla. Lisäksi ollaan tanssitettu musiikin tahdissa aina yhtä ruumiinosaa kerrallaan ja tehty apinointirinki, jossa matkitaan kaverin liikkumista. Teimme myös äänimaisemia ja luokkatilaan syntyikin hienoja metsän ääniä aina heräilevästä aamuisesta metsästä myrskyävään metsään. Päätimme ensimmäisen työpajaviikon piirtelemällä pareittain kaverin selkään mukavia asioita.

Tunnelma on ollut innostunut ja välillä vähän riehakaskin, mutta tehtäviin on suhtauduttu keskittyen ja innolla. Ryhmätaidot ovat karttuneet jo yhden viikon aikana ja haasteita ratkotaan yhdessä kaikkien auttaessa toisiaan. Ikäero senioreiden ja koululaisten välillä ei ole menoa haitannut, päinvastoin kummatkin ovat rikastuttaneet toistensa aamuja. Tästä on hyvä jatkaa viikolla 9, kun työpaja jatkuu Ristijärvellä.

Tähän loppuun vielä viikon aikana lause kerrallaan -taktiikalla syntyneet tarinat.

Lause kerrallaan –tekniikalla kerrottu tarina Kauhukoulu

Lasten, opettajan ja ohjaajien kertoma:

 ”Olipa kerran Kasper-kummitus, joka asui koulussa. Sillä oli tuhma opettaja, joka oli tylsä. Ja sillä se vihasi opettajaa, koska se antoi Kasperille eniten läksyjä. Sitten Kasper otti haarukan ja rupesi syömään limaisia jäniksiä. Sitten isokokoinen rehtori tuli sinne. Sitten se lähti. Sitten välituntikello soi ja meni ulos. Sitten mentiin luokkaretkelle. Kasper-kummitus oli näkymätön. Yksi zombi oli opettaja. Zombi-ope saa kotiarestia. Luokkaretkellä mentiin huvipuistoon. Zombi syö lihaisia kanoja. Kasper-kummitusta pelotti, kun meni kauhulinnaan. Ja sitten siellä oli joku ihminen ja se juoksi pois koko huvipuistosta. Sitten Kasperkin pelästyi ja lähti. Sitten Kasper-kummituksella housut oli ja ratkesi ja tippui alas. Kasper nolostui. Sitten Kasper lähti intiaanipapiksi. Sitten se lähti sieltä ja palasi huvipuistoon. Ja meni maailmanpyörään. Sitten maailmanpyörä tipahti ja tuli tulipalo. Kasper lensi seinien läpi hakemaan uima-altaasta ison sankollisen vettä, jolla sammutti tulipalon.”

Lause kerrallaan –tekniikalla kerrottu tarina Koulumatka

Lasten, senioreiden, opettajan ja ohjaajien yhdessä kertoma:

 ”Olipa kerran mutkainen tie laskea liukurilla. Tien oikealla puolella oli kala. Tien oikealla puolella oli hirvi. Synkkä metsä oli ympärillä. Karhu. Ja vettäkin satoi. Minä kuvasin sen hirven. Ihminen kaatuu pyörällä, karhu kuuli ja tuli. Sitten muistin: kouluunkin pitäisi mennä. Kello oli aika paljon ja hän myöhästyi koulusta. Sitten kun se tuli kouluun opettaja löi karttakepillä sormille. Sitten se suuttui. Sormet punottivat kovasti. Sitten se vei karttakepin ja löi opettajaa sormille. Opettajan sormet punoittivat vielä enemmän. Sitten opettajan sormet lähtivät irti ja opettajalta pääsi itku. Sitten opettaja suuttu ja mustaksi muuttu. Olimme molemmat hyvin vihaisia, mutta silloin muistin sen kuvan, jonka otin hirvestä. Ajoin polkupyörällä.  Ja meni kotiin ja hirvi tuli tielle. Hirvi sanoi minulle, että: ”Nou, ei!” Auto tuli sieltä hiekkatieltä pitkin ja hirvi sanoi: ”ou nou!” Minua hiukan peloitti, kuljin varovasti tien reunalla. Oikealla puolella oli karhu.  Minä pelästyin sitä. Sillä karhulla oli pennut matkassa. Sitten ihminen ajoi, karhu ajoi pyörällä, kaatui pyörällä ihminen tuli syömään hänet. Ei oikein tiennyt mistä aloittaa. Karhu sanoi: ”älä syö minua, olen kiltti karhu.” Poika sanoi sille: ”tulisitko minun ystäväkseni?” Sitten hän söi sen karhun, pään ekana. Sitten se lähti pyörällä ilman päätä sitten oikealla puolella puskassa oli kakkaklöntti. Sitten hän tajusi, että ehkä minulla sittenkin on pää, koska pystyn näkemään kakkaklönttejä. Sitten karhuntappaja tuli ja lopetti karhun. Hän huomasi, että tuli ihan hiljaista. Ja sitten metsästäjä käveli ei vaan ajoi autolla kotiin. Ja sitten yhtäkkiä karhu heräsi eloon yhtäkkiä. Metsästäjä olikin käyttänyt nukutusnuolta.

Terveisin Mari ja Hanna-Mari