RISTIJÄRVI 11.2.-15.2.

Nyt on ensimmäinen Kuulto-työpaja pyörähtänyt käyntiin. Olemme sukeltaneet teatteri-ilmaisun maailmaan Ristijärven eskarilaisten, ekaluokkalaisten sekä senioreiden kanssa. Kokoonnuimme Ristijärven koululla viitenä päivänä tunnin ajan. Maanantaina aloitimme tutustumalla toisiimme. Myöhemmin viikolla paneuduimme tarinan kerrontaan lause kerrallaan -taktiikalla, jokaisen ryhmäläisen saadessa kertoa vuorollaan oman lauseensa yhteiseen tarinaan.  Lisäksi tarinat kuvitettiin miimisesti esiintyen.

Seniorit ovat kertoneet muulle ryhmälle omista koulumuistoistaan. Mm. koulumatkat tuntuivat muuttuneen vuosien saatossa kovasti. Ensimmäinen kunnallinen koulukyyti Ristijärvellä tapahtui veneellä, nykyään koulukukuljetuksen hoituessa autolla. Lisäksi ollaan tanssitettu musiikin tahdissa aina yhtä ruumiinosaa kerrallaan ja tehty apinointirinki, jossa matkitaan kaverin liikkumista. Teimme myös äänimaisemia ja luokkatilaan syntyikin hienoja metsän ääniä aina heräilevästä aamuisesta metsästä myrskyävään metsään. Päätimme ensimmäisen työpajaviikon piirtelemällä pareittain kaverin selkään mukavia asioita.

Tunnelma on ollut innostunut ja välillä vähän riehakaskin, mutta tehtäviin on suhtauduttu keskittyen ja innolla. Ryhmätaidot ovat karttuneet jo yhden viikon aikana ja haasteita ratkotaan yhdessä kaikkien auttaessa toisiaan. Ikäero senioreiden ja koululaisten välillä ei ole menoa haitannut, päinvastoin kummatkin ovat rikastuttaneet toistensa aamuja. Tästä on hyvä jatkaa viikolla 9, kun työpaja jatkuu Ristijärvellä.

Tähän loppuun vielä viikon aikana lause kerrallaan -taktiikalla syntyneet tarinat.

Lause kerrallaan –tekniikalla kerrottu tarina Kauhukoulu

Lasten, opettajan ja ohjaajien kertoma:

 ”Olipa kerran Kasper-kummitus, joka asui koulussa. Sillä oli tuhma opettaja, joka oli tylsä. Ja sillä se vihasi opettajaa, koska se antoi Kasperille eniten läksyjä. Sitten Kasper otti haarukan ja rupesi syömään limaisia jäniksiä. Sitten isokokoinen rehtori tuli sinne. Sitten se lähti. Sitten välituntikello soi ja meni ulos. Sitten mentiin luokkaretkelle. Kasper-kummitus oli näkymätön. Yksi zombi oli opettaja. Zombi-ope saa kotiarestia. Luokkaretkellä mentiin huvipuistoon. Zombi syö lihaisia kanoja. Kasper-kummitusta pelotti, kun meni kauhulinnaan. Ja sitten siellä oli joku ihminen ja se juoksi pois koko huvipuistosta. Sitten Kasperkin pelästyi ja lähti. Sitten Kasper-kummituksella housut oli ja ratkesi ja tippui alas. Kasper nolostui. Sitten Kasper lähti intiaanipapiksi. Sitten se lähti sieltä ja palasi huvipuistoon. Ja meni maailmanpyörään. Sitten maailmanpyörä tipahti ja tuli tulipalo. Kasper lensi seinien läpi hakemaan uima-altaasta ison sankollisen vettä, jolla sammutti tulipalon.”

Lause kerrallaan –tekniikalla kerrottu tarina Koulumatka

Lasten, senioreiden, opettajan ja ohjaajien yhdessä kertoma:

 ”Olipa kerran mutkainen tie laskea liukurilla. Tien oikealla puolella oli kala. Tien oikealla puolella oli hirvi. Synkkä metsä oli ympärillä. Karhu. Ja vettäkin satoi. Minä kuvasin sen hirven. Ihminen kaatuu pyörällä, karhu kuuli ja tuli. Sitten muistin: kouluunkin pitäisi mennä. Kello oli aika paljon ja hän myöhästyi koulusta. Sitten kun se tuli kouluun opettaja löi karttakepillä sormille. Sitten se suuttui. Sormet punottivat kovasti. Sitten se vei karttakepin ja löi opettajaa sormille. Opettajan sormet punoittivat vielä enemmän. Sitten opettajan sormet lähtivät irti ja opettajalta pääsi itku. Sitten opettaja suuttu ja mustaksi muuttu. Olimme molemmat hyvin vihaisia, mutta silloin muistin sen kuvan, jonka otin hirvestä. Ajoin polkupyörällä.  Ja meni kotiin ja hirvi tuli tielle. Hirvi sanoi minulle, että: ”Nou, ei!” Auto tuli sieltä hiekkatieltä pitkin ja hirvi sanoi: ”ou nou!” Minua hiukan peloitti, kuljin varovasti tien reunalla. Oikealla puolella oli karhu.  Minä pelästyin sitä. Sillä karhulla oli pennut matkassa. Sitten ihminen ajoi, karhu ajoi pyörällä, kaatui pyörällä ihminen tuli syömään hänet. Ei oikein tiennyt mistä aloittaa. Karhu sanoi: ”älä syö minua, olen kiltti karhu.” Poika sanoi sille: ”tulisitko minun ystäväkseni?” Sitten hän söi sen karhun, pään ekana. Sitten se lähti pyörällä ilman päätä sitten oikealla puolella puskassa oli kakkaklöntti. Sitten hän tajusi, että ehkä minulla sittenkin on pää, koska pystyn näkemään kakkaklönttejä. Sitten karhuntappaja tuli ja lopetti karhun. Hän huomasi, että tuli ihan hiljaista. Ja sitten metsästäjä käveli ei vaan ajoi autolla kotiin. Ja sitten yhtäkkiä karhu heräsi eloon yhtäkkiä. Metsästäjä olikin käyttänyt nukutusnuolta.

Terveisin Mari ja Hanna-Mari